Silloin M ja mä näytettiin varmaan aika samalta. Auringon vaalentamat hiukset kiinni pampuloilla, joissa oli usein muovinen kissa, koira tai nalle, mustat kangashousut, naruolkaimiset topit, ehkä turkoosit. Me molemmat haluttiin spaissarikengät mutta saatiin vaan tavalliset tarralenkkarit.

Synttäreillä meillä oli aina meidän äitien ompelemat kukkamekot ja paksut sukkikset jotka meni nilkoista ruttuun. Paitsi kerran kun oli naamiaiset ja mulla oli kummisedältä lainattu kaasunaamari ja verkkopaita. Muut tytöt oli kai prinsessoja, se oli se miksi pukeuduttiin jos ei keksinyt mitään tai ei kehdannnut olla jotain. M ei tunnistanut mua aluksi, se oli siistiä. Me oltiin joka vuosi kuukauden ajan saman ikäisiä koska M oli syntynyt tammikuussa ja mä melkein vuotta aiemmin, helmikuussa, joten talvella me oltiin musta leikisti kaksosia.

M:n huone oli kokonaan vaaleanpunainen, matto, päiväpeitto, verhot ja jopa sellainen pinkki possupehmolelu. Mun äiti auttoi M:n äitiä laittamaan verhot, M:n äidillä oli aina selkä kipeä. Se ei ollut töissä vaan aina kotona, se siivosi koko ajan.

Meidän äidit oli ystäviä ja M ja mä käytiin yhdessä pyhäkoulussa. Me oltiin kai ainoat useimmiten, me ja ohjaajat leikittiin Israelin kansaa pakenemassa Egyptistä, me tehtiin kankaista ja tuoleista maja ja nuotio taskulampulla ja silkkipaperilla ja syötiin taateleita. Me saatiin kävellä keskenään pyhäkouluun ja takaisin ja kerran me mentiin salaa leikkimään vieraalle pihalle, jossa oli pajuja joiden oksat roikkui maahan asti.

Joskus M ja mä leikittiin meidän olohuoneessa, telkkarin takana oli limoviikunoiden ja jukkapalmujen muodostama viidakko. Me leikittiin Kovua ja Kiaraa ja Simbaa ja Nalaa ja riideltiin siitä kumpi saa olla Simba.

M:llä oli ihan sikana barbeja, mutta vain yksi ken. Me leikittiin salaa sellaista leikkiä, jossa barbi ja ken harrasti seksiä ja sitten joku toinen barbi tuli kylään ja niiden piti äkkiä laittaa vaatteet päälle ja teeskennellä ettei ne ollu tehny sitä. Vähän niin kuin me teeskenneltiin ettei me leikitty sitä leikkiä.

M:llä oli isoveli joka oli sitä kuusi vuotta vanhempi ja sen isä oli palomies. Sen veljellä ei kai mennyt kauhean hyvin, se oli usein yöt ulkona ja kerran kun sen isä meni hakemaan sitä puistosta joku sen kaveri puukotti sen isää. M:n veli muutti nuorena pois kotoa ja M sai sen huoneen, jossa huonekalut oli aikuisten huonekaluja, mustia ja sinisiä. M:n vaaleanpunainen huone jäi ennalleen, kai sen äiti halusi säästää sen.

Joskus eskarissa mua alettiin haukkumaan läskiksi. Kerran me oltiin M:n rappukäytävässä ja kysyin, haluisiko se että olisin laihempi. M sanoi että jos olisin laihempi, minua ei olisi niin kiva halata, enkä olisi enää sen nalle. Sitten se halasi mua.

Yhtenä viikonloppuna, kun mä olin ekalla ja M eskarissa, tulin kotiin retkeltä ja M:n äiti oli mua vastassa asemalla mun isän kanssa. Se halas mua tosi pitkään, mikä oli musta outoa, ja sitten me lähettiin kotiin. Hississä mun isä kerto et mun äiti on kuollut, eikä se ollut mulle varmaan mikään yllätys, olihan sen syöpä levinnyt maksaan jokin aika sitten, mutta toisaalta ei lapset tajua tällaisia asioita. Joskus sen jälkeen mä menin M:lle yöksi ja me katottiin laulukirjasta Päivänsäteen ja Menninkäisen sanat, koska mun äiti oli laulanut sitä mulle eikä meistä kukaan muistanut miten keskimmäinen säkeistö meni.

M sai koulussa uusia kavereita eikä me enää tunnettu sen jälkeen. Näin sen joskus asemalla ja moikattiin, mutta se oli ihan erilainen isompana, ja mä tunsin itseni nuhjuiseksi ja oudoksi.